Nykyiset valtakunnalliset poliitikot

Täytyy sanoa, että on vaikea ymmärtää nykyisiä valtakunnan poliitikkoja. Muistaakseni Platon sanoi aikanaan, että vasta elämänkokemus kasvattaa ihmisestä hyvän päättäjän. Olemme erkaantuneet kauas siitä ajatuksesta, että valitsemme joukostamme aivan tavallisen ihmisen edustamaan itseämme, kuten ennen tehtiin. Tuntuu ihmeelliseltä, että melkein kaikkien puolueiden johtohahmot ovat korkeasti koulutettuja. Onko niin, että tavallinen duunari kuvittelee akateemisen koulutuksen saaneen ihmisen, joka todennäköisesti on varakkaasta perheestä ja saaneen toimeentulonsa politiikasta koko ikänsä, ajavan hänen etuaan. Pystyykö tällainen "poliittinen broileri" samaistumaan niiden kansalaisten tarpeiden ymmärtämiseen, jotka apua kipeimmin tarvitsevat. Mikä on se koulutus, mikä antaa ymmärryksen ihmisten hädän ja turvattomuuden ymmärtämiseen, yhteisten asioiden hoitamiseen, siihen mitä tarkoittaa, kun pienituloiselta otetaan esimerkiksi sata euroa pois kuukaudessa. Tälläkin hetkellä on pelottavan paljon ihmisiä hallituksessa sekä eduskunnassa, jotka ovat täysin tietämättömiä tavallisen kansan tarpeista ja toiveista. Edustajia, joiden tärkein ajatus on minä, eikä Suomi. Edustajia, jotka ymmärtävät tehneensä väärin vasta, kun jäävät kiinni. Edustajia, jotka eivät halua ottaa vastuuta tekemisistään, mutta ovat päättämässä ja jopa tuomitsemassa muiden tekemisiä. Luku sinänsä on esimerkiksi edustajat, jotka jopa tuomitaan, eivätkä silti ymmärrä tehneensä väärin, kuten vaalirahakohussa. Taidamme elää postmodernistisessa yhteiskunnassa, jossa ajattelun ja keskustelun järkiperäisyyden tunnusmerkit on unohdettu. Tästä seuraa se, että kuka tahansa saa tehdä ja sanoa mitä vain, sekä tilaan, jossa totuus, järki ja moraali ovat kokonaan suhteellisia. Ei siis ole ihme, että edustajamme eivät ymmärrä tehneensä mitään väärin. Kansan kielellä sanoen: Kun antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden. Otetaan opiksi ja valitaan edustamaan itseämme tavallisia ihmisiä, ikään, sukupuoleen, koulutukseen, tai muuhun vastaavaan katsomatta. Ihmisiä, joilla on sisäinen tarve tehdä asioita paremmaksi meille kaikille. Ihmisiä, joille Suomen kansalaisten elämänlaatu on tärkeämpää, kuin heidän oma uransa. Ihmisiä, joilla on sydän vielä siellä missä pitääkin. Ihmisiä, jotka ymmärtävät, että heikot tarvitsevat apua, eivät aina vahvat. Ihmisiä, jotka ymmärtävät, että kaikkien pitää olla samassa  asemassa lain edessä. Toivon ,että Suomen ei tarvitse joutua kriisiin, kuten 1939, ennen kuin ymmärrämme, että Suomen pitää olla hyvä paikka asua ihan jokaiselle suomalaiselle kansalaiselle.