Eu Suomi

      EU-Suomi

Liittyessämme EU:hun,  pääministeri Lipponen sanoi: ”Lähettäessämme markan EU:hun tulee kaksi takaisin”. Miten on käynyt? Olemme olleet muutamana vuonna nettosaajina, muina vuosina reilusti nettomaksajina. Tänä vuonna Suomi maksaa EU:lle arviolta yli miljardi euroa. Tämä tekee noin 200 euroa per asukas.  Se on paljon rahaa.

Euron aikana ovat korot olleet ennätysalhaalla vakaan euron ansiosta, tämä on ruokkinut talouskasvua sekä velan ottoa. Ihmiset ovat  ottaneet ylisuuria asuntolainoja sekä kulutusluottoja. Deflaation uhkaa on väläytelty. Lama on alkanut konkretisoitua  lisääntyvinä luottotietomerkintöinä myös hyvätuloisten ihmisten keskuudessa. Työttömyys lisääntyy, maksukyky heikkenee ja velat siirtyvät perintään. Syntyy lumipalloefekti.

Pankkien tappioiden kasvaessa korot nousevat ja yhä useampi on ongelmissa. Tilannetta ei auta     vuonna 2007-2009 Usa:sta  alkanut finanssikriisi, joka johtui mm. holtittomasta asuntoluototuksesta.  EU siirsi laman tuloa syytämällä rahaa markkinoille. Siirsikö elvytys vain väistämätöntä ja jopa pahensi sitä mihin nyt olemme ajautumassa?

EU:n sisämarkkinoiden ongelmana on eri osien taloudellinen epätasapaino. Saksa, vahva talousveturi,  pärjää hyvin. Me pienet valtiot ostamme muualta ja velkaannumme ulkomaanviennin puuttuessa. Monet vertaavat Ruotsia ja Suomea keskenään. Ruotsilla on kuitenkin huomattava määrä ylikansallisia yrityksiä, joita se on kyennyt kehittämään pitkän sodattoman kauden aikana. Se pärjää paremmin viennissä.

Maataloudessa olemme tulleet outoon tilanteeseen. Saadakseen maataloustuet  on tärkeintä, että viljelijä tekee kuten EU tai ainakin kansalliset ”direktiivit” määräävät. Sillä tuottaako viljelmä ja kuinka paljon tuottaa ei tunnu olevan niinkään väliä. Pääasia on, että tehdään direktiivien mukaan. Suomi ei enää ole omavarainen elintarvikkeiden suhteen. Tämä on uhka kriisien aikana. Myös maanviljelijöiden motivaatio ja ylpeys omasta työstä kärsii tukien myötä.

Olemme sitoutuneet EU:hun, mikä tarkoittaa, että joudumme sitoutumaan myös meille epäedullisiin tilanteisiin kuten Venäjän pakotteet. On  hyvä muistaa, mitkä maat kärsivät eniten pakotteista. Näitä ovat pienet maat sekä Venäjän kanssa kauppaa käyvät lähinaapurit, kuten Suomi. Suomen pitäisi vaatia EU:ta hyvittämään nettokärsijöille suhteettoman suuriksi rasitteeksi käyvät seuraukset.

Valitsimme aikanaan demokraattisesti tien EU:hun. Saimmeko kaiken olemassa olevan tiedon vai pimitettiinkö se vain meiltä ja ehkä myös neuvottelijoiltamme, sitä emme ehkä koskaan saa  tietää. Nyt on hyvä  vetää johtopäätökset viimeisen 20 vuoden tapahtumista. Demokratian nimissä on tehtävä uusi päätös, jatkammeko EU:ssa vai emme? On arvioitava, onko EU-juna menossa sinne, minne me sen haluamme menevän.

Ottakaa päättäjät  oppia 1990-luvun lamasta ja sen hoidosta, älkää tehkö enää samoja virheitä. Silloin vain yksi maa antoi Suomelle lainaa... Japani. Muuttuuko historia, tuleeko meille apu EU:sta? Epäilen. Viime kädessä  vain suomalaisia kiinnostaa miten menee maalla nimeltä Suomi.