Rasisti?

Suomessa on tultu nykyisen hallituksen aikana ihmeelliseen tilaan, kun tuntuu ettei saa sanoa omia mielipiteitään, ilman leimautumista rasistiksi tai ahdasmieliseksi. Olen aina uskonut demokratiaan, vaikka lähiaikoina tuo usko on hieman horjunut. Olen uskonut myös kritiikkiin. Miten voi olla huono, jos annetaan rakentavaa kritiikkiä? Kritiikin ansiosta asiat pyritään tekemään paremmin, toki myönnän, että kritiikin on oltava perusteltua, eikä pelkkää huutelua ilman mitään perusteluja. Nykyään myös politiikassa on sorruttu monesti tuohon ilmiöön. Maahanmuuttokriittinen ei tarkoita, että olisi maahanmuuttovastainen. Hyväksyn vaikka en ymmärrä, että haluamme tuoda Suomeen muutaman pakolaisen saadaksemme "sädekehän" päämme päälle, samalla kun miljoonat lapset näkevät nälkää maailmalla. Yhden tänne tuodun pakolaisen hinnalla ruokkisimme satoja jopa tuhansia ihmisiä kotimaassaan. Onko tänne tuodun ihmisen arvo todella satojen jopa tuhansien ihmisten hengen arvoinen? Tai se, että emme osaa sopeuttaa tai emme edes pysty sopeuttamaan liian erilaisten kulttuuritaustaisten ihmisten sopeutumista Suomeen asia, josta ei voi puhua, ilman leimautumista rasistiksi. Olen miettinyt onko niin, että kovimmin arvostelevat ja rasisteiksi syyttävät niitä kohtaan, jotka tuovat keskusteluun myös arkoja ja kipeitä asioita ovat itse asiassa enemmän rasisteja? Ovatko nuo ihmiset niitä, jotka eivät Espoossa tahtoneet invalidien asuntoja naapurustoon, että tonttien hinnat eivät laskisi, tai niitä jotka katsovat syrjäytyneitä suomalaisia nenänvartta pitkin halveksuen? Vai ovatko he niitä, jotka eivät voi ymmärtää, miksi vanhuksia tai vammautuneita tai syrjäytyneitä pitäisi auttaa, kun eihän heistä ole mitään hyötyä yhteiskunnalle? Tulee mieleen, kumpi on rasistisempaa? Se, että pyrkii auttamaan mahdollisimman montaa avuntarvitsijaa maailmalla rahalla mikä on meillä käytössä, kritisoimalla kallista ja ongelmia tuottavaa maahanmuuttopolitiikkaa Suomessa, kuin tekemällä sisäpolitiikkaa mikä tuntuu unohtaneen ihmiset, jotka putoavat yhteiskunnan inhimillisen avun ulkopuolelle, koska ovat liian heikkoja pitämään itse omia puoliaan. Mielestäni on hyvä, että demokraattisessa yhteiskunnassa voidaan puhua kaikesta, ilman pelkoa tulla leimatuksi joksikin. Olen myös ihmetellyt sitä, että monesti ihmiset leimataan rasisteiksi, kun he arvostelevat ulkomaalaistaustaisten ihmisten tekemisiä. Merkillistä, miten se nyt menikään? Uskonnon, ihonvärin, rodun, kansalaisuuden... ei siinä listassa tainnut olla mainintaa, että tekoja ei saa kritisoida. Yksi asia tuli mieleen, jota saa nykyäänkin yhteiskunnassa paheksua, suomalaista joka varastaa ruokaa nälkäänsä ja heitä syntyy joka päivä lisää heistä riippumattomista syistä. Olisi varmaan korkeimpien poliittisten päättäjien syytä palata politiikassa ruohonjuuritasolle, näkemään elämää myös useammasta näkökulmasta, kuin nyt tunnutaan näkevän. Meidän kerrotaan asuvan sivistysvaltiossa. Mielestäni yksi sivistysvaltion tärkeimmistä piirteistä on kaikkien kansalaisten hyvinvoinnin turvaaminen, onko tällä vaalikaudella todella toimittu niin? www.jarkkowallenius.fi