Pähkäilyä politiikasta

Mietin, mikä olisi yleisesti parasta politiikkaa?. Onko se, että runnotaan läpi itselle tärkeitä asioita, vaikka toisten kustannuksella, muita ajattelematta, vaiko konsensus, jossa huomioidaan myös vähemmistön kanta. Olisiko niin, että joskus demokraattisessa päätöksenteossa saattaisi vähemmistö olla oikeassa, mutta ulkoisten syitten, tai poliittisten voimasuhteiden takia hävitä äänestyksen. Tätä näkökulmaa vasten ei konsensus ole valtaapitävältä taholta heikkouden, vaan vahvuuden ja kauaskantoisen ajattelun tulos. Voimasuhteiden muuttuessa, myös entinen vahva poliittinen toimija pääsee vaikuttamaan päätöksiin. Kuulostaa hyvältä, sillä on parempi, että kaikki ovat melko tyytyväisiä, eikä toinen "maansa myynyt" ja toinen onnensa kukkuloilla. Tästä seuraa se, että esimerkiksi valtion "laiva" purjehtii tasaisemmin maailman merillä, kun melkein koko poliittinen toimijoiden joukko on päätösten takana. Lisäksi on todettava, että määräilevä tyyli tai ehdottomuus päätöksenteossa on mennyttä aikaa. Kompromissi, yhteinen etu, kaikkien näkökantojen  huomioonottaminen, on nykyaikaa. Elämässä muutenkin on tärkeää, että kaikilla olisi hyvä olla, eikä vain harvoilla ja valituilla. Me poliitikot olemme tuon ajatuksen toteuttajia äänestäjien valtuuttamana.   http://www.jarkkowallenius.fi/    Ääänestä nro. 14071