Itsenäisyydestä

Lauantai 6.12.2014 klo 6.37

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille. Oma isäni muiden ikäistensä tavoin vietti viisi vuotta sodassa turvatakseen itsenäisyyden, jonka jälkeen rakennettiin maa uudestaan. Me nuoremmat polvet emme aina muista nähdessämme veteraaneja, että he olivat onnekkaimmat. Epäonnisimmat uhrasivat henkensä tämän maan eteen ja meidän tulevaisuuden edestä. Sodassa taistelleille itsenäisyys oli jopa omaa henkeä arvokkaampi. Muistammeko me nykyaikana millaisen hinnan edelliset sukupolvet ovat itsenäisyydestä maksaneet, kun teemme päätöksiä. Ollessamme nyt Eu:n jäsen, olisi hyvä muistaa, että näin pienen maan on turha eturivissä  miehistellä ja uhostella isomman selän takana. Edellisessä sodassa isomman kanssa uhostelu meinasi saada huonon lopun. Pitäessämme hyvät välit niin itään, kuin länteen turvaamme sen, että nuo kymmenet tuhannet suomalaiset eivät aikanaan antaneet uhriaan turhaan. Hyvien välien pitäminen kaikkiin naapurimaihin ei ole nöyristelyä, vaan terveen maalaisjärjen käyttöönottamista politiikassa. Viisas kansa ja sen päättäjät ymmärtävät paikkansa maailmassa ja elävät sen mukaan. www.jarkkowallenius.fi

Tasa-arvoinen avioliittolaki

Tiistai 25.11.2014 klo 5.08

   Tasa-arvoisesta avioliittolaista.

Olen seurannut keskustelua tasa-arvoisesta avioliittolaista. On hyvä, että keskustellaan ihmisten tasavertaisuudesta ja yksilövapaudesta. Kaikilla Suomen kansalaisilla on oltava tasavertainen oikeus toteuttaa itseään. Mielestäni puhumme kahdesta asiasta maallisesta ja kirkollisesta käytännöstä.

Maallisesta käytännöstä meillä päättää eduskunta. Tulevassa päätöksessä edustajilla on vaikea päätös edessään. Todennäköisesti monet edustajat joutuvat valitsemaan kansalaisten tasa-arvoisen kohtelun ja oman moraalinsa välillä, joka juontaa monen kohdalla uskonnosta. Edustajien päättäessä tasa-arvoista avioliittolakia vastaan he vähättelevät suomalaisten yhdenvertaisuutta lain edessä. Toisaalta äänestäessä puolesta meistä tulee suvaitsevaisempia, myös erinlaisuutta kohtaan, mutta horjutamme samalla yhteiskunnan yhtä vahvinta tukipilaria avioliittoa naisen ja miehen välillä. Lain puolesta äänestäessä muutamme myös yhteiskuntaa, sen arvoja ja moraalia . Meidän valitsemien edustajien tehtävä on päättää mihin suuntaan me haluamme yhteiskuntaamme viedä. Onko tullut aika ravistella yhteiskuntarakenteita vai pysyä nykyisessä perinteisessä?

Kirkollinen näkemys huolettaa minua enemmän, sillä erään tutkimuksen mukaan 44% papeista on valmiita vihkimään samaa sukupuolta olevia avioliittoon. Olen ehkä vanhoillinen, sillä eikö se ole vastaan kirkon perustuslakia Raamattua? Kirkon ei tarvitse edes pohtia moista asiaa, sillä kirkon perustuslaki ei ole muunneltavissa, ei ainakaan meidän käsiemme toimesta. On käsittämätöntä, miten papit voivat edes ajatella moista.

Tarkoittaako tämä myös sitä, että papit pohtivat nykyisin myös sitä, voisiko kymmentä käskyä muuttaa paremmin nykypäivään sopiviksi kuten vaikka: Rakasta vain itseäsi, älä lähinmäistä tai himoitse lähimmäisesi omaisuutta ja vaimoa, joka voi tietysti olla sukupuoleltaan neutraali tai varasta niin paljon, kuin pystyt, valehtele lähimmäisestä niin paljon, kuin ilkeät tai väheksy vanhempiasi ja muitakin vanhempia ihmisiä.  Pahinta tässä äskeisessä listassa on se, että maailma tuntuu jo muuttuneen tuon listan näköiseksi. Olisiko kirkon pidettävä selkä suorana ja olla edes jonkinlainen moraalinvartija tässä turvattomassa maailmassa, joka tuntuu lipsuvan vääristyneeseen suuntaan, missä on unohdettu oikeudenmukaisuus ja tavalliset ihmiset.

Eduskunnalla on vaikeampi päätös edessään, sillä sen täytyy päättää avioliittolaista, toisin kuin kirkon, jolla asiat on päätetty jo kauan sitten. Uskon, että demokratia toimii tässäkin asiassa, vaikka se tunteita tuokin pintaan. Olemmehan itse valinneet nuo päättäjät ja pulinat pois. www.jarkkowallenius.fi

Voihan ex- päämisteri

Keskiviikko 5.11.2014 klo 4.52

Mielenkiintoista lukea lehdestä entisen pääministerin Kataisen kommentteja  Suomen talousahdinkoon johtaneista syistä. Tärkeimmäksi syyksi tuntuu nousevan kansan tahto ja siitä syntynyt "six pack" hallitus. Täytyy ihmetellä miten suurin osa poliitikoista löytää syitä muualta ja muista, kuin itsestään. Kataisen hallitus oli enemmistöhallitus, eikö sellainen hallitus pysty juuri tekemään päätöksiä ainakin, jos on ajatuksia ja näkemyksiä tulevaisuuteen. Pääministeri käyttää suurinta yksittäistä valtaa Suomessa nykyään hallituksen kanssa, miten se ei pysty päättämään? Vai onko niin, että Katainen on oikeassa siitä, että kansa päätti väärin ja valitsi Kataisen puolueen pääministeri puolueeksi? Siinä olen Kataisen kanssa samaa mieltä. Katainen ei huomaa vielä toista virhettä, joka tapahtui pari vuotta edellisen jälkeen, hänen lähtönsä komissaariksi. Tuo virhe varmaankin huomataan vasta myöhemmin. Entiset pääministeri ovat ennenkin puhuneet viisaita vasta pääministerikautensa jälkeen. Aikanaan Harri Holkeri haukkui Esko Ahoa tämän tekemistä virheistä laman aikana. Holkeri unohti hänen itsensä ja Mauno Koiviston ajaman vahvan markan politiikan olleen yksi iso syy laman syntymiseen. Molemmat olivat olleet töissä Suomen pankissa, voisi siis olettaa heidän olleen ammattimiehiä. Aho korjasi jälkiä, tosin paremminkin olisi voinut työnsä tehdä, toivon kuitenkin hänen tehneen parhaansa, ei kai miehestä voi enempää pyytää. Tänä päivänä ihmettelemme miten Keskustapuolue nousee, miksi ei? Keskusta puhuu lähidemokratiasta, eikä ole viemässä päätöksentekoa metropolihallinnolle, kuten Kokoomus. Sipilä mainitsee erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset, eikä aja pelkästään suurten yritysten etua, kuten Kokoomus tuntuu tekevän. Ei ole ihme, että kansa on innoissaan. Suomalaisten enemmistö huomaa pikku hiljaa, että EU ei ole välttämättä niin unelma unioni, kuten on valta mediassa annettu ymmärtää. Meidän suomalaisten olisi hyvä huomata vähitellen, että meistä suomalaisista ei pidä huolta Saksa ei Ruotsi tai Venäjä vaan me suomalaiset, sen jo todistaa historiakin. Olisiko meidän aika oppia luottamaan itseemme, eikä aina muihin. Olisiko meidän aika äänestää poliitikkoja, jotka seisovat omilla jaloillaan nöyränä, mutta ylpeänä suomalaisuudestaan, poliitikkoja jotka näkevät laajemmalti, kuin vain puolueensa oman ideologian. Kokonaiskuvan ja koko Suomen kansan edun tavoittelu ei olisi pahitteeksi. www.jarkkowallenius.fi

Alkoholimainos suurin ongelma?

Sunnuntai 19.10.2014 klo 11.46

Pitäisikö itkeä vai nauraa. Onko todella niin, että muutama mainos saa ihmiset juomaan alkoholia? Tämä maa on taloudellisesti kiihtyvässä syöksykierteessä ja meidän vallanpitäjät uhraavat aikaansa mitättömiin asioihin. Olisi syytä miettiä kuumeisesti, miten hoidamme tulevat ylivelkaantuneet. Miten saamme talouden syöksykierteen loppumaan tai edes hidastumaan. Tämän päivän alamäki ei vielä lopu vähään aikaan. Toivon tulevien kansanedustajien ottavan vakavasti maamme ongelmat. ...Meidän ongelmat eivät parane sillä, että neljän vuoden välein ollaan tv:n viihdeohjelmissa hymyilemässä ja juttelemassa mukavia. Meidän tulee tehdä rakenteellisia muutoksia yhteiskunnassamme. Sosiaalisien uudistusten tulee kohdistaa apu todellisille avuntarvitsijoille. Työntekeminen ja yrittäminen pitää olla kannustavaa, ei tuomittavaa. Sijoittamisessa pitää olla porkkana niille, jotka sijoittavat työvaltaisille aloille. Eläkekatto ei välttämättä ole huono asia: Miksi ihmisten eläkkeellä pitäisi kerätä omaisuutta? Eikö riitä, että tulevat hyvin toimeen. Tärkeintä tietenkin on, että tuo eläkesäästö menee tärkeisiin kohteisiin. Tänä päivänä monet sanovat, että säästöjä pitää tehdä. Kuka meistä päättäjistä on itse valmis tekemään myönnytyksiä, eikä vain ottamaan muilta pois? www.jarkkowallenius.fi

Rasisti?

Perjantai 10.10.2014 klo 5.37

Suomessa on tultu nykyisen hallituksen aikana ihmeelliseen tilaan, kun tuntuu ettei saa sanoa omia mielipiteitään, ilman leimautumista rasistiksi tai ahdasmieliseksi. Olen aina uskonut demokratiaan, vaikka lähiaikoina tuo usko on hieman horjunut. Olen uskonut myös kritiikkiin. Miten voi olla huono, jos annetaan rakentavaa kritiikkiä? Kritiikin ansiosta asiat pyritään tekemään paremmin, toki myönnän, että kritiikin on oltava perusteltua, eikä pelkkää huutelua ilman mitään perusteluja. Nykyään myös politiikassa on sorruttu monesti tuohon ilmiöön. Maahanmuuttokriittinen ei tarkoita, että olisi maahanmuuttovastainen. Hyväksyn vaikka en ymmärrä, että haluamme tuoda Suomeen muutaman pakolaisen saadaksemme "sädekehän" päämme päälle, samalla kun miljoonat lapset näkevät nälkää maailmalla. Yhden tänne tuodun pakolaisen hinnalla ruokkisimme satoja jopa tuhansia ihmisiä kotimaassaan. Onko tänne tuodun ihmisen arvo todella satojen jopa tuhansien ihmisten hengen arvoinen? Tai se, että emme osaa sopeuttaa tai emme edes pysty sopeuttamaan liian erilaisten kulttuuritaustaisten ihmisten sopeutumista Suomeen asia, josta ei voi puhua, ilman leimautumista rasistiksi. Olen miettinyt onko niin, että kovimmin arvostelevat ja rasisteiksi syyttävät niitä kohtaan, jotka tuovat keskusteluun myös arkoja ja kipeitä asioita ovat itse asiassa enemmän rasisteja? Ovatko nuo ihmiset niitä, jotka eivät Espoossa tahtoneet invalidien asuntoja naapurustoon, että tonttien hinnat eivät laskisi, tai niitä jotka katsovat syrjäytyneitä suomalaisia nenänvartta pitkin halveksuen? Vai ovatko he niitä, jotka eivät voi ymmärtää, miksi vanhuksia tai vammautuneita tai syrjäytyneitä pitäisi auttaa, kun eihän heistä ole mitään hyötyä yhteiskunnalle? Tulee mieleen, kumpi on rasistisempaa? Se, että pyrkii auttamaan mahdollisimman montaa avuntarvitsijaa maailmalla rahalla mikä on meillä käytössä, kritisoimalla kallista ja ongelmia tuottavaa maahanmuuttopolitiikkaa Suomessa, kuin tekemällä sisäpolitiikkaa mikä tuntuu unohtaneen ihmiset, jotka putoavat yhteiskunnan inhimillisen avun ulkopuolelle, koska ovat liian heikkoja pitämään itse omia puoliaan. Mielestäni on hyvä, että demokraattisessa yhteiskunnassa voidaan puhua kaikesta, ilman pelkoa tulla leimatuksi joksikin. Olen myös ihmetellyt sitä, että monesti ihmiset leimataan rasisteiksi, kun he arvostelevat ulkomaalaistaustaisten ihmisten tekemisiä. Merkillistä, miten se nyt menikään? Uskonnon, ihonvärin, rodun, kansalaisuuden... ei siinä listassa tainnut olla mainintaa, että tekoja ei saa kritisoida. Yksi asia tuli mieleen, jota saa nykyäänkin yhteiskunnassa paheksua, suomalaista joka varastaa ruokaa nälkäänsä ja heitä syntyy joka päivä lisää heistä riippumattomista syistä. Olisi varmaan korkeimpien poliittisten päättäjien syytä palata politiikassa ruohonjuuritasolle, näkemään elämää myös useammasta näkökulmasta, kuin nyt tunnutaan näkevän. Meidän kerrotaan asuvan sivistysvaltiossa. Mielestäni yksi sivistysvaltion tärkeimmistä piirteistä on kaikkien kansalaisten hyvinvoinnin turvaaminen, onko tällä vaalikaudella todella toimittu niin? www.jarkkowallenius.fi

Positiivista ajattelua

Tiistai 23.9.2014 klo 20.07

Tuntuu joskus, että me poliitikot emme anna positiivista palautetta muiden puolueiden edustajille. Tämä koskee varsinkin valtakunnan politiikkaa. Kun taas kuntapolitiikassa me arvostamme toisiamme ja annamme myös positiiviset palautteet toisillemme. Olisiko kohtuutonta sanoa, että elämme harmonisessa vastavuoroisessa keskustelufoorumissa, päättäen yhteiset asiat kaikkia osapuolia tyydyttävässä konsensushengessä. Pitää olla tasapuolinen ja antaa  positiivista palautetta myös valtakunnan tasolle. On positiivisen rohkeaa nykyhallitukselta toimia siten miten ovat toimineet. Rohkea toiminta on jopa väsyttänyt monet ministerit ja he ovat joutuneet vetäytymään sivummalle vetämään henkeä. Nykyisen hallituksen Suomen eduksi tekemien päätösten lista on niin mittava, että en rupea niitä tässä luettelemaan? Kaiken kaikkiaan olen positiivisen energian vallassa heti, kun nykyinen hallitus jättää eronpyyntönsä. Siispä on sanottava täydestä sydämestä, että olen iloinen, kun saimme nykyisen hallituksen tähän aikaan, emmekä vasta vuosia myöhemmin, sillä nyt seuraavalla hallituksella on vielä mahdollisuus  pelastaa Suomi. Toivotaan seuraavilta ministereiltä hieman enemmän ymmärrystä meille tavallisille ihmisille, joita meistä suomalaisista on valtaosa. Toivotaan ja tehdään kaikkemme, että seuraavat ministerit tulevat kansan syvistä riveistä tuoden edes hieman mukanaan "maalaisjärkeä", sillä on ennenkin selvitty pahoistakin paikoista

Eu Suomi

Tiistai 23.9.2014 klo 6.45

      EU-Suomi

Liittyessämme EU:hun,  pääministeri Lipponen sanoi: ”Lähettäessämme markan EU:hun tulee kaksi takaisin”. Miten on käynyt? Olemme olleet muutamana vuonna nettosaajina, muina vuosina reilusti nettomaksajina. Tänä vuonna Suomi maksaa EU:lle arviolta yli miljardi euroa. Tämä tekee noin 200 euroa per asukas.  Se on paljon rahaa.

Euron aikana ovat korot olleet ennätysalhaalla vakaan euron ansiosta, tämä on ruokkinut talouskasvua sekä velan ottoa. Ihmiset ovat  ottaneet ylisuuria asuntolainoja sekä kulutusluottoja. Deflaation uhkaa on väläytelty. Lama on alkanut konkretisoitua  lisääntyvinä luottotietomerkintöinä myös hyvätuloisten ihmisten keskuudessa. Työttömyys lisääntyy, maksukyky heikkenee ja velat siirtyvät perintään. Syntyy lumipalloefekti.

Pankkien tappioiden kasvaessa korot nousevat ja yhä useampi on ongelmissa. Tilannetta ei auta     vuonna 2007-2009 Usa:sta  alkanut finanssikriisi, joka johtui mm. holtittomasta asuntoluototuksesta.  EU siirsi laman tuloa syytämällä rahaa markkinoille. Siirsikö elvytys vain väistämätöntä ja jopa pahensi sitä mihin nyt olemme ajautumassa?

EU:n sisämarkkinoiden ongelmana on eri osien taloudellinen epätasapaino. Saksa, vahva talousveturi,  pärjää hyvin. Me pienet valtiot ostamme muualta ja velkaannumme ulkomaanviennin puuttuessa. Monet vertaavat Ruotsia ja Suomea keskenään. Ruotsilla on kuitenkin huomattava määrä ylikansallisia yrityksiä, joita se on kyennyt kehittämään pitkän sodattoman kauden aikana. Se pärjää paremmin viennissä.

Maataloudessa olemme tulleet outoon tilanteeseen. Saadakseen maataloustuet  on tärkeintä, että viljelijä tekee kuten EU tai ainakin kansalliset ”direktiivit” määräävät. Sillä tuottaako viljelmä ja kuinka paljon tuottaa ei tunnu olevan niinkään väliä. Pääasia on, että tehdään direktiivien mukaan. Suomi ei enää ole omavarainen elintarvikkeiden suhteen. Tämä on uhka kriisien aikana. Myös maanviljelijöiden motivaatio ja ylpeys omasta työstä kärsii tukien myötä.

Olemme sitoutuneet EU:hun, mikä tarkoittaa, että joudumme sitoutumaan myös meille epäedullisiin tilanteisiin kuten Venäjän pakotteet. On  hyvä muistaa, mitkä maat kärsivät eniten pakotteista. Näitä ovat pienet maat sekä Venäjän kanssa kauppaa käyvät lähinaapurit, kuten Suomi. Suomen pitäisi vaatia EU:ta hyvittämään nettokärsijöille suhteettoman suuriksi rasitteeksi käyvät seuraukset.

Valitsimme aikanaan demokraattisesti tien EU:hun. Saimmeko kaiken olemassa olevan tiedon vai pimitettiinkö se vain meiltä ja ehkä myös neuvottelijoiltamme, sitä emme ehkä koskaan saa  tietää. Nyt on hyvä  vetää johtopäätökset viimeisen 20 vuoden tapahtumista. Demokratian nimissä on tehtävä uusi päätös, jatkammeko EU:ssa vai emme? On arvioitava, onko EU-juna menossa sinne, minne me sen haluamme menevän.

Ottakaa päättäjät  oppia 1990-luvun lamasta ja sen hoidosta, älkää tehkö enää samoja virheitä. Silloin vain yksi maa antoi Suomelle lainaa... Japani. Muuttuuko historia, tuleeko meille apu EU:sta? Epäilen. Viime kädessä  vain suomalaisia kiinnostaa miten menee maalla nimeltä Suomi.           

Hallitus

Tiistai 16.9.2014 klo 3.42

Perussuomalaisia arvosteltiin, kun eivät menneet hallitukseen. Tänä päivänä nähdään olisiko kannattanut mennä, kun viimeisetkin "rotat" hyppää laivasta. On ikävää, että Kokoomuksella oli niin pitkä oppositiokausi, mutta taitaa seuraavastakin tulla pitkä. Onko niin, että liian pitkäksi venyvä oppositioaika pakottaa valtaanpääsyn jälkeen tekemään asioita, vaikka sitten väkisin, ilman kunnollista pohdintaa ja suunnittelua. Purkautuuko valtava paine tehdä jotain kummallisena "höt...kyilynä", ilman näkyviä tuloksia. Aiheuttaako pitkä oppositiokausi sen, että valtaanpääsyn jälkeen ei kuunnella opposition ääntä?. Toivotaan, että seuraaville hallitusvastuuseen nouseville ei käy samoin. Toivon sitä nimenomaan Suomen takia. Politiikan pitäisi olla yhteiseen hiileen puhaltamista, niin hallitus, kuin oppositiokin puolelta. Pelkään pahimpien vuosien olevan vielä edessäpäin Suomella. Vaikeina aikoina tarvitaan koko kansan yhteen hiileen puhaltamista. Nyt ei ole poliittisten "leikkien", vaan tekojen aika koko kansan hyväksi. Meidän täytyy ajaa tiettyjä muutoksia yhteiskunnassa läpi, ei ideologisten vaan järkisyiden takia. Meidän ei pidä taistella keskenämme, vaan sen puolesta, että saamme Suomen pidettyä edes jonkinlaisena hyvinvointivaltiona myös tulevaisuudessa. Tuskin hallituksesta loikkaamiset ainakaan tukevat Suomen etua. Toivotaan, että loput hallituksesta ymmärtävät jatkaa, sillä uusi hallitus tuskin tulee ennen ensi kevään vaaleja. Harmi, jos hallituksesta eroamisella yritetään pestä omia kasvoja, kun asiat eivät menneetkään hyvin. www.jarkkowallenius.fi

WTC 13 vuotta

Keskiviikko 10.9.2014 klo 5.35

Elettiin vuotta 2001 eli huomenna tulee 13 vuotta WTC tornien romahtamisesta. Olin itse kaverin kanssa mökillä ja muistan tilanteen oikein hyvin, kun olimme olleet edellisenä päivänä eli maanantaina Mikkelissä "viihteellä" ja teimme pihaa pienessä krapulassa, kun puhelin soi ja kuulin tapahtuneesta. Mieleen tuli, että kanssani pilaillaan, mutta laitoimme aggregaatin käyntiin ja etsimme kanavaa, josta näkyisivät uutiset. Uutinen oli totisinta totta. Mietimme miten Yhdysvalloissa voi tapahtua tällaista. Olin itse luullut, että vaikka Yhdysvallat sotii ympäri maailmaa, niin sota ei koskaan ulottuisi sen omalle maaperälle, maahan millä on aseteknologian parhaat aseet, olin väärässä. Nähdessäni tornien romahtavan, mietin mitä seurauksia tuolla hyökkäyksellä on?. Totesin kaverilleni, että ainakin tapauksesta tuli hyvä syy jatkaa sotia ympäri maailmaa ja niin kävi. Presidentti Bush nuoremman hallintokausi sai uuden suunnan, kun hän julisti sodan terrorismia kohtaan. Hyökkäyksen osuessa omalle maaperälle, minkään maan parlamentti tuskin evää hakemusta saada rahaa sotilasmenoihin, harmi, kun tuo raha oli velkarahaa. Ajatusleikkinä voisi ihmetellä: miksi hyökkäys tapahtui silloin, kun torneissa oli vähän ihmisiä, olisi luullut terroristien haluavan tappaa mahdollisimman monta " vääräuskoista", miten Bush ja hänen saadut vaalirahoitukset ase- ja öljyteollisuudelta vaikuttivat sotimisintoon jne. Tuon päivän tapahtumat vaikuttivat pitkälle tulevaisuuteen, jopa niin, että Yhdysvaltojen velkaantuessa sodissa se vaikutti myös finanssikriisin syntymiseen. Tästä me kaikki saamme myös itse nauttia tai ainakin sen jälkimainingeista. Oli hyökkäys WTC torneihin kenen tahansa syy, se vaikutti varmaan välittömästi tai välillisesti melkein kaikkien elämään maailmassa, eikä vähiten turvattomuuden tunteena siitä, että mitä tahansa voi tapahtua.   Mitä sitten tapahtuu Ukrainassa, kuka hyötyy tai kärsii. Putin ainakin hyötyy, sillä hänet tullaan varmuudella valitsemaan Venäjän seuraavaksikin presidentiksi. Eurooppa kärsii, ainakin taloudellisesti, toistaiseksi, Venäjän kansa kärsii, Yhdysvallat ei välttämättä kärsi, vaan hyötyy, kun Euroopan lama syvenee. Ukrainan kriisillä ei ole montaa hyötyjää, siksi kysyn. Käyttikö EU  diplomatian tien loppuun ennen pakotteiden asettamista vai asetettiinko pakotteet, kun Yhdysvallatkin teki niin?. Toiseksi täytyisi olla selvät ohjeet mitä pitää Venäjän tehdä, että pakotteita ei tule. Lopuksi, vaikka monetkin kirjoittelevat Ukrainasta mukaan lukien allekirjoittanut, ei kukaan tiedä mitä siellä todella tapahtuu. Harmi, sillä seuraamukset me kaikki saamme kärsiä. wwwjarkkowallenius.fi

Nato sopimuksesta

Torstai 28.8.2014 klo 21.10

Naton kanssa tekemä sopimus ei kuulemma sido millään lailla Suomea. Olisi suotavaa, että tekisimme tasapuolisuuden vuoksi vastaavan sopimuksen myös Venäjän kanssa. Ei kai siitä voi olla mitään haittaa, jos tuo sopimus ei velvoita meitä mihinkään. Olen edelleen sitä mieltä, että emme saa kumartaa kumpaakaan suuntaan. Olemalla puolueettomia, takaamme selustamme kriisin sattuessa, sillä meitä kohtaan ei ole tarvetta hyökätä, kun tiedetään, että tarpeen vaatiessa me puolustamme maatamme, riippumatta kummalta suunnalta hyökkäys tulee. Olemalla kummalla puolella tahansa, olemme vain valtapolitiikan pelinappuloita, jotka voidaan pyyhkäistä maailman kartalta pois, jos tarve vaatii. Eikö olisi hyvä, jos tarpeen vaatiessa voisimme pyytää apua aina vastapuolelta. Olen Perussuomalainen, en siis mitenkään Venäjämielinen, mutta joskus tuntuu meidän olevan enemmän Venäjä kriittisiä, kuin länsi kriittisiä. Ihmettelen miksi?. Historiaa katsoen voi sanoa, että Venäjä on kohdellut meitä paljon paremmin, kuin esimerkiksi Ruotsi, joka muistaakseni maksoi jopa tapporahaa suomalaisten peltojen kaskeajien tappamisesta.

Ukraina

Torstai 28.8.2014 klo 5.51

Kaksi ihmistä, joiden välillä on jännitteitä keskustelee. Keskustelun edetessä, ei kuunnella enää, mitä toisella on sanottavaa. Ilmassa on vääränlaista ylpeyttä. Provosoidaan ja provosoidutaan ja ymmärretään tahallaan väärin, tehdään hätiköityjä johtopäätöksiä. Tulee aika, jolloin ei tiedetä miten tilanteesta päästään pois ilman kasvojen menetystä. Tilanteen jatkuessa ajaudutaan pisteeseen, josta ei ole paluuta ilman tappelua. Tappelua, jossa ei ole koskaan voittajia, vain kaksi häviäjää. Tilanne on riistäytynyt ja voi olla, että se ei selviä ilman muiden väliintuloa, jonka pitää olla keskusteleva ja rauhanomainen, aluksi. Voiman käyttö on vasta aivan viimeinen keino. Olemmeko nyt Ukrainan kriisissä samassa tilanteessa?. Edellä mainittu tilanne tuntuu itävän myös isommassa mittakaavassa. Meidän pitää muistaa, että myös valtioiden päätösten takana on tavalliset pienet ihmiset. Emme aina tiedä heidän motiivejaan tai tarkoitusperiä, pyrkimyksiään tai tavoitteitaan. Katsoin eilen ohjelman ydinpommin kehityksestä. Eräs henkilö, joka oli mukana ja kehittelemässä fissio- sekä vetypommia, että räjäyttämässä, totesi: Poliitikkojen pitäisi kokea ydinräjähdys ja tuntea lämpö ja paineaalto, ehkä päätökset olisivat järkevämpiä sen jälkeen. Ihmeellistä kyllä, ne jotka olivat tekemisissä pommien kanssa tuntuivat olevan kovasti sotaa vastaa. Mitä tulee Ukrainan tilanteeseen?. Meidän pitää löytää keino, jossa molemmat osapuolet voivat lähteä tilanteesta ilman, että menettävät kasvojaan. Pitää olla puolueeton välittäjä, kuten esimerkiksi Suomi. Suomen Natokeskustelu tai liittymispuheet, eivät auta kriisin ratkeamista, vaan se on sitä provosointia, jota ei nyt kaivata. Käydään Natokeskustelu, kun kriisi on ratkennut. Suomen ei ole hyvä ylireagoida ja vaikeuttaa tilannetta entisestään. Maltillinen ja tasapuolinen suhtautuminen asiaan on tärkeää. Meidän on muistettava, että pienistä asioista voi syntyä tilanteita, joita ei kukaan hallitse. Itse pidän rauhanajasta enemmän kuin sodasta, vaikka en sotaa ole kokenutkaan. Sota on kokemus, jota kukaan tervejärkinen ei halua kokea. Toivotaan päättäjillemme, niin Suomessa kuin maailmalla malttia, ymmärrystä sekä avarakatseisuutta. Kyky asettua toisen asemaan ei myöskään olisi pahasta. Rauhaa meille kaikille.

Nykyiset valtakunnalliset poliitikot

Maanantai 25.8.2014 klo 22.52

Täytyy sanoa, että on vaikea ymmärtää nykyisiä valtakunnan poliitikkoja. Muistaakseni Platon sanoi aikanaan, että vasta elämänkokemus kasvattaa ihmisestä hyvän päättäjän. Olemme erkaantuneet kauas siitä ajatuksesta, että valitsemme joukostamme aivan tavallisen ihmisen edustamaan itseämme, kuten ennen tehtiin. Tuntuu ihmeelliseltä, että melkein kaikkien puolueiden johtohahmot ovat korkeasti koulutettuja. Onko niin, että tavallinen duunari kuvittelee akateemisen koulutuksen saaneen ihmisen, joka todennäköisesti on varakkaasta perheestä ja saaneen toimeentulonsa politiikasta koko ikänsä, ajavan hänen etuaan. Pystyykö tällainen "poliittinen broileri" samaistumaan niiden kansalaisten tarpeiden ymmärtämiseen, jotka apua kipeimmin tarvitsevat. Mikä on se koulutus, mikä antaa ymmärryksen ihmisten hädän ja turvattomuuden ymmärtämiseen, yhteisten asioiden hoitamiseen, siihen mitä tarkoittaa, kun pienituloiselta otetaan esimerkiksi sata euroa pois kuukaudessa. Tälläkin hetkellä on pelottavan paljon ihmisiä hallituksessa sekä eduskunnassa, jotka ovat täysin tietämättömiä tavallisen kansan tarpeista ja toiveista. Edustajia, joiden tärkein ajatus on minä, eikä Suomi. Edustajia, jotka ymmärtävät tehneensä väärin vasta, kun jäävät kiinni. Edustajia, jotka eivät halua ottaa vastuuta tekemisistään, mutta ovat päättämässä ja jopa tuomitsemassa muiden tekemisiä. Luku sinänsä on esimerkiksi edustajat, jotka jopa tuomitaan, eivätkä silti ymmärrä tehneensä väärin, kuten vaalirahakohussa. Taidamme elää postmodernistisessa yhteiskunnassa, jossa ajattelun ja keskustelun järkiperäisyyden tunnusmerkit on unohdettu. Tästä seuraa se, että kuka tahansa saa tehdä ja sanoa mitä vain, sekä tilaan, jossa totuus, järki ja moraali ovat kokonaan suhteellisia. Ei siis ole ihme, että edustajamme eivät ymmärrä tehneensä mitään väärin. Kansan kielellä sanoen: Kun antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden. Otetaan opiksi ja valitaan edustamaan itseämme tavallisia ihmisiä, ikään, sukupuoleen, koulutukseen, tai muuhun vastaavaan katsomatta. Ihmisiä, joilla on sisäinen tarve tehdä asioita paremmaksi meille kaikille. Ihmisiä, joille Suomen kansalaisten elämänlaatu on tärkeämpää, kuin heidän oma uransa. Ihmisiä, joilla on sydän vielä siellä missä pitääkin. Ihmisiä, jotka ymmärtävät, että heikot tarvitsevat apua, eivät aina vahvat. Ihmisiä, jotka ymmärtävät, että kaikkien pitää olla samassa  asemassa lain edessä. Toivon ,että Suomen ei tarvitse joutua kriisiin, kuten 1939, ennen kuin ymmärrämme, että Suomen pitää olla hyvä paikka asua ihan jokaiselle suomalaiselle kansalaiselle.

Sauli Niinistö

Maanantai 18.8.2014 klo 5.39

Monesti ainoat palautteet, joita annetaan ovat negatiivisia, siksi haluan tuoda esille myös positiivisia asioita kuten, Presidentti Sauli Niinistö. Sauli on ymmärtänyt monen sotaveteraanin peräänkuuluttaman rauhan sanat. On parempi puhua rauhaa, kuin sotaa. Hän on ymmärtänyt Suomen aseman siltojen rakentajana, eikä niiden purkajana. Suomen menneisyydestä kumpuavan puolueettomuuden tärkeyden ja sen jatkuvuuden tulevaisuuteen. Sauli tietää, että kumartaessa toisaalle, pyllistää muualle, siksi on tärkeää pysyä selkä suorana. Usko Suomen puolueettomuuteen maailmalla antaa meille todellisen voiman vaikuttaa asioihin. Sauli on lisäksi ymmärtänyt, että Suomen Tasavallan Presidentin pitää olla yli puolueiden, toivon mukaan hän on antanut puolueen jäsenkirjan pois. Jälkeenpäin voi todeta, että vuoden 2004 Aasian tsunamista oli jotain hyötyäkin. Saulin kokiessa tuon kauheuden, kuoriutui hänestä ihminen, joka ei ajatellut suureksi osaksi vain itseään kuten hänen ideologiansa  edellytti, vaan pystyy myös paremmin ymmärtämään muiden hätää ja vaikeuksia. Toivon, että Sauli ymmärtää vielä opettaa nuoria entisen puolueensa poliitikkoja, että yksityistäminen ja valtion omaisuuden myyminen polkuhintaa ei ole hyväksi pitkän päälle. Lopuksi kiitos Sauli ja meidän muiden on hyvä muistaa, että kiitos sille, jolle se kuuluu. silloin kun se kuuluu

Ajatuksia

Sunnuntai 13.7.2014 klo 20.23

Jokainen sukupolvi tekee omat hölmöilynsä ja omat hyvät tekonsa. Sodan käyneiden hyvät teot olivat siinä, että uhrasivat itsensä, joko henkensä tai terveytensä itsenäisen maansa eteen. Rakensivat kansallisvaltion, joka pitää huolta myös niistä, jotka eivät itse siihen kykene. Miten ne hölmöilyt?. Ei ehkä olisi pitänyt lähteä vanhan rajan yli jatkosodan aikana...?Miten nykyinen sukupolvi, tuntuu osaavan myydä ainakin halvalla valtion omaisuutta. Myös Suomen itsenäisyyden käsite tuntuu unohtuneen nykypäättäjiltä. Tavallisten ihmisten hyvinvointi on varmaankin myös unohtunut. Tosin mitä voimme odottaa päättäjiltä, joista iso osa on saanut aina palkkansa politiikasta tavalla tai toisella. Ne hyvät teot...osaavat hyppää laivasta ennen uppoamista pelastaakseen nahkansa. Lopuksi voisi mainita nykypäättäjien lohduksi sen, että ei Koivisto eikä Holkerikaan hyvin onnistuneet rahapolitiikassa, vaikka molemmat olivat olleet ammattilaisia Suomen Pankissa. Pakko vielä lopuksi mainita nykypäättäjien huonoista kaupoista Kemiran lannoiteteollisuuden myynti Norjalaiselle Yaralle. Yhtiö myytiin huomattavalla alihinnalla ja mikä pahinta kauppaan sisältyi Soklin kaivos, jonka fosfaattiesiintymän arvoksi on arvioitu yli 20 miljardia euroa.

Verot vastaa huonot päättäjät

Torstai 10.7.2014 klo 5.19

Tulee toisinaan mieleen onko mitään järkeä?. Aamulla lähtee viideltä ja tulee iltakymmeneltä töistä. Taas tuntuu, että koko maailma pitäisi saada valmiiksi heti. Se on sitä yksityisyrittäjyyttä.
 Työ on tärkeää ja jopa nautinnollista aika ajoin. Tulee vain mieleen kaikki ne verot, joita maksan henkilökohtaisesti ja mitä yritys maksaa suoraa tai välillisesti, kuten kaikki muutkin yrittäjät tai veronmaksajat yleensä.
 Mietimmekö me päättäjät täällä kuntatasolla, missä itsekin olen vaikuttamassa, kuinka paljon työtä ne verorahat ovat vaatineet, joista olemme päättämässä. Miten sitten valtion tasolla?, missä päätetään miljardien eurojen asioista?. Tuleeko joskus vauhtisokeus, kun eurot vilisevät päätösehdotuksissa.
 Tulee myös  mieleen onko  päättäjillä välillä vaikeaa valita järjen tai ideologian välillä. Onko ideologia järjen edelle menevä, vaikka se maksaisi enemmän. Taitaa olla helpompi vaihtaa päättäjät sellaisiin, joiden ideologia ei maksa niin paljon ja jotka muistavat vielä, kuinka tiukassa se verojen maksaminen voi olla. Vanha viisaus on, että niin hyvää yritystä ei ole, että sitä ei huonot päälliköt saisi konkurssiin. Vaihtaen voisi ajatella, että hyvänkin ja vauraan valtion saa huonoilla päätöksillä vararikkoon. Toivotaan, että edes useimmat päättäjät pitäisivät jalat maassa ja mielen siellä perusasioissa, ihmisen perushyvinvoinnissa. 

Pähkäilyä politiikasta

Maanantai 16.6.2014 klo 22.18

Mietin, mikä olisi yleisesti parasta politiikkaa?. Onko se, että runnotaan läpi itselle tärkeitä asioita, vaikka toisten kustannuksella, muita ajattelematta, vaiko konsensus, jossa huomioidaan myös vähemmistön kanta. Olisiko niin, että joskus demokraattisessa päätöksenteossa saattaisi vähemmistö olla oikeassa, mutta ulkoisten syitten, tai poliittisten voimasuhteiden takia hävitä äänestyksen. Tätä näkökulmaa vasten ei konsensus ole valtaapitävältä taholta heikkouden, vaan vahvuuden ja kauaskantoisen ajattelun tulos. Voimasuhteiden muuttuessa, myös entinen vahva poliittinen toimija pääsee vaikuttamaan päätöksiin. Kuulostaa hyvältä, sillä on parempi, että kaikki ovat melko tyytyväisiä, eikä toinen "maansa myynyt" ja toinen onnensa kukkuloilla. Tästä seuraa se, että esimerkiksi valtion "laiva" purjehtii tasaisemmin maailman merillä, kun melkein koko poliittinen toimijoiden joukko on päätösten takana. Lisäksi on todettava, että määräilevä tyyli tai ehdottomuus päätöksenteossa on mennyttä aikaa. Kompromissi, yhteinen etu, kaikkien näkökantojen  huomioonottaminen, on nykyaikaa. Elämässä muutenkin on tärkeää, että kaikilla olisi hyvä olla, eikä vain harvoilla ja valituilla. Me poliitikot olemme tuon ajatuksen toteuttajia äänestäjien valtuuttamana.   http://www.jarkkowallenius.fi/    Ääänestä nro. 14071

EU

Sunnuntai 8.6.2014 klo 21.59

                                                           EU

Torilla Järvenpääpäivänä, minulle tuli juttelemaan yli yhdeksänkymmentävuotias mies. Keskustelimme mm Venäjästä ja Eu:sta.

Keskustelun aikana tuli hyvin selväksi miehen ajatus, siitä mikä olisi yksi tärkeimmistä asioista maailmassa, sama sana mikä toistui viisi vuotta sodassa olleen  oman isäni puheissa jatkuvasti. Sana oli rauha. Meidän pitää puhua rauhan sanoja. Ei sodan, kuten esimerkiksi pakotteet ja  boikotointi, vaan ymmärrys yhteistyö ja se, että emme pyri nostamaan itseämme kaiken yläpuolelle arvostelemalla tai tuomitselemalla.

Mietin.että sotaa eivät tahdo yleensä koskaan ne, jotka sodan ovat läpikäyneet, sillä sodalla ei ole koskaan voittajia vaan ainoastaan häviäjiä.

Ensin ovat poliitiikot hävineet , kun heidän työnsä ei ole tuottanut tulosta, sitten kaikki sotaan osallistuneet kansat lukemattomien uhrien ja hävityksen seurauksena.

Tietenkin diktaattorit tai muut vallanhaluiset, mutta myös huonosta sisäpolitiikasta ulkopolitiikkaan huomion kääntävät hallitsijatvoivat haluta sotaa.

Sodasta tuli mieleen Venäjä. Mikä on sen motiivi Krimin suhteen? Onko se sisäpoliittinen tilanne vaiko joku muu?

Mietin aikaa taaksepäin, mitä on tapahtunut? Kylmä sota, jossa kaksinapainen maailmanjärjestys loi tietyllätapaa turvaa, on kaatunut. Venäjä on enään suurvalta ei supervalta, kuten ennen. Vanhat sosialistimaat ovat yksi toisensa jälkeen itsenäistyneet ja monet liittyneet Natoon.

Päähäni pälkähti ajatus, mitäitä ajattelisin, jos olisin itse Venäjän presidentti? Kaikki vanhat liittolaiset ovat pois, vanha vihollinen tulee pikkuhiljaa lähemmäksi, on ongelmia oman maan sisäpolitiikassa. Naapuriin on syntynyt ja vahvistumassa vahva talousalue, jonka jäsenmaista monet ovat vanhan vihollisen Naton jäseniä . Tuntisinko olevani ahdistettu nurkkaan pyrkisinkö ystävystymään ja vahvistamaan suhteitä länteen,, entä jos länsi ei olisi suopea lähestymiseeni, vaan tuntuisi lännen eristävän maatani lisää. Mitä tekisin?Tietäen maani olevan maailman rikkain luonnonvarojen suhteen, mutta yhteiskuntajärjestyksen suhteen alkutekijöissä valtavan myllerryksen jälkimainingeissa. Maani olisi demokratian askeleilla vasta ala-askelmalla, mutta maatani verrattaisiin jo satoja vuosia demokratiassa olleisiin maihin. Niin mitä tekisin??

Olisiko minulla muuta mahdollisuuta, kuin tehdä samoin miten tekee nurkkaan ahdistettu karhu. Karjua ja murista, kertoa toimillani olevani nurkassa ja toivoa, että muut maat jo ymmärtäisivät tilanteeni. Toivoisin muiden valtioiden ymmärtävän, että ison maan johtajana, olen silti. vain tavallinen ihminen , joka toimii tilanteen pakottamalla tavalla. Jälkipolvet päättäisivät teinkö oikein vai väärin.

Havahduin mietteistäni naapuriteltan megafonin ääneen ja totesin että olimme keskellä kiivainta Eu:n vaalitaistoa, jossa pyritään selvittämään, minkälaisia ehdokkaita on tarjolla ja mitkä asiat olisivat heille tärkeitä. Ajattelin oliko yksikään ehdokas miettinyt suhdettaan tai Eu:n suhdetta Venäjää.

Pitäisikö meidän Eu:n jäsenenä muistaa myös Venäjää, eikä sulkea sitä pois kaikesta yhteistyöstä puhua sitä rauhan-, eikä sodankieltä, kuten tuo vanha mies oli sanonut ja mitä oma isänikin oli painottanut.

Olisiko niin, että meidän ei kannattaisi liittyä Natoon, sillä se on sodankieltä Venäjälle. Vanhan ajan jäänne kylmästä sodasta, johon emme halua palata, vaan tehdä töitä Eu:n yhteisen puolustuksen puolesta. Rauhankieltä siitä tekisi se, että Eu ottaisi Venäjän mukaan yhteistyöhön, tavalla tai toisella, jotta Venäjä ei jää kaiken ulkopuolelle, sama pätee talouteen. Pääsisimmekä sillä ison pahan karhun murahduksista vai onko ihmisluonne sellainen, että sen on pakko saada uhka jostain, vaikka väkisin. Onko niin, että emme osaa elää rauhassa, ilman todellisia tai kuvitteellisia uhkakuvia.

Tulisiko meidän kuitenkin uskoa ihmisten järkeen ja hyvyyteen ja olla niin itsenäisenä kansana, kuin Eu:n jäsenenä siltojen avaajana, eikä sulkijana, auttaa ja antaa myös mahdollisuus maille, jotka eivät ole vielä saavuttaneet tarpeeksi korkeaa askelmaa demokratian askeleilla.. Tukea heitä, jotta heidänkin demokratiansa saavuttaisi sellaisen  tason, että voisimme hymyillen puhua   mm: tasa-arvosta, ihmisoikeuksista, luonnonsuojelusta, oikeudenmukaisuudesta. Ne arvot, jotka tuntuivat olevan edellisten sukupolvien toiveissa haaveena, joista me jo voimme puhu toteutuneena haaveena.

Nostin päätäni ja katselin torin tapahtumia, jossa  väen paljouden keskellä oli useiden puolueiden telttoja. Kaikki poliitiikot tekivät töitään hymyillen hyvässä hengessä. Mietin miten hyvä maa elää ja asua meille onkaan kehittynyt alle sadassa vuodessa Ihmiset voivat toteuttaa itseään, tehdä haaveistaan totta. Olla sitä mitä ovat, puhua mitä haluavat.

Meidän tehtävämme on ylläpitää ja parantaa omaa kansallisvaltiota, joka turvaa kaikkinaisen hyvän kansalaisilleen, mutta antaa vapauden toimia itsenäisesti pyrkien myös omaan hyvään, niin kauan kuin se ei riistä tai alista muita kansalaisia. Toteuttaa unelmiaan, unohtamatta myös tiettyjä velvolvisuuksiaan valtiotaan kohtaan, eli muita kansalaisia kohtaan.

Voimme olla onnellisia siitä mitä meillä on, sen ovat aikaisemmat sukupolvet meille antaneet, heistä kymmenettuhannet kovimmalla mahdollisimmalla hinnalla, hengellään. Meidän velkamme heille on vaalia sitä perintöä, Pitää Suomi itsenäisenä, mutta Eu:n jäsenenä pyrkien turvaamaan kansalaistensa kaikkinaisen hyvinvoinnin.

Huomaan torin tyhjentyvän, haikein mielin lähden kotiin. Kävellessäni autolle tulevat isäni sanat mieleeni: ”Muista poika, suomalainen kansa on ystävällinen ja auttavainen muita kansoja kohtaan, paitsi niitä jotka pyrkivät hallitsemaan pakolla sanelemaan mitä tehdä, se kun ei ole itsenäisyyttä”

Eduskuntavaalit

Lauantai 7.6.2014 klo 10.58

Onko jo aika palata maalaisjärjen käyttöön eduskunnassa?. Olen ihmeissäni seurannut mihin tätä maata on viety jo pitemmän aikaa. Kaikki pitää olla suurta ja kaunista, jos et ole vahva kukaan ei pidä sinusta huolta. Toinen toistaan lukeneemmat ihmiset tekevät päätöksiä asioista, joista he itse ovat jo kauan aikaa sitten vieraantuneet.

Ennen vanhaan yhteisöt valitsivat keskuudestaan edustajat, jotka paremmin tiesivät, miten päätökset vaikuttivat heihin, joita asiat koskivat. Tänä päivänä iso osa päättäjistä ovat  poliittisia broilereita, jotka ovat lähes aina saaneet palkkansa politiikasta. Vanha viisas Aristoteles antiikin Kreikasta sanoi, että nuorukainen ei ole sopiva politiikan opiskelija, sillä häneltä puuttuu kokemusta käytännön elämästä, joka on kaiken poliittisen elämän perusta. Tämä nähtiin esimerkiksi; Ahon hallituksen toimissa yhdeksänkymmentä luvun laman aikana. Liian nuori ja kokematon mies laitettiin liian paljon vartijoiksi.

Mitenkä tänä päivänä?. Valtakunnan ykköspoliitikot kääntävät takkinsa ja pettävät äänestäjänsä päästäkseen hallitukseen tai vaikkapa hyviin virkoihin Eu:ssa. Oma etu ja/tai ura ovat tärkeämpiä kuin maan etu. Ei oteta vastuuta, koska se voidaan siirtää muille tarpeen vaatiessa ja pysytään "puhtaina" poliitikkoina.

Olen miettinyt, milloin Suomen poliittinen päätöksenteko kääntyi niin, että pieni ihminen unohtui?. Tulin siihen tulokseen, että sodan ja pula-ajan kokeneiden ihmisten jäätyä pois politiikasta, päätökset muuttuivat. Enään ei ollut ihmisiä, jotka ymmärsivät mistä politiikassa on kyse. Kyse on kaikkien valtiossa asuvien hyvinvoinnista, ei vain joidenkin , joilla on voimaa tai taloudellisia resursseja ajaa omia etujaan. Meidän pitää palata aikaan, jolloin haluttiin todella pitää huolta, myös siitä kaikkein pienimmästä, ihmisestä, jolla ei ole itsellä voimia siihen 

Valtion omaisuuden myynti

Torstai 29.5.2014 klo 19.27

On pelottavaa nähdä, miten valtio myy omaisuuttaan pois. Destia muutettiin osakeyhtiöksi 2008, ennen muutosta se käytti suunnattomat summat verorahoja uudistaakseen kalustonsa. Nyt eletään vuotta 2014 ja valtion päättäjät suuressa viisaudessaan myyvät 500 miljoonan liikevaihdolla olevan yrityksen 148 miljoonalla. Täytyy myöntää, että ei pysty aina ymmärtämään. Olen itsekin yrittäjä ja olisin tyytyväinen ostooni, jos saisin tuolla hinnalla. Veronmaksajan kannalta ajateltuna,  Destia on pitänyt hintakehitystä aisoissa toimiessaan alalla. Tulevaisuus varmaan näyttää, miten markkinat nousevat ja mitä se tulee kokonaisuudessaan maksamaan veronmaksajille, että kiitos vaan valtion omistajaohjauksesta vastaaville, eihän niitä verorahoja muualle tarvitsikaan.
Muistutuksena kerrottakoon, kun Kemira myi apulantateollisuutensa Norjaan, nousivat hinnat kolminkertaisiksi. Suomessa pysyessään olisivat tulot jääneet Suomeen ja verot myös.

Järvenpään kaupungin uusi yhtiö?

Perjantai 16.5.2014 klo 6.46

Olen ollut yrittäjänä yli 25 vuotta, siksi uskon olevani hieman kallellaan yrittäjyyteen, jos niin halutaan sanoa. Maanantai-iltana menin valtuuston tiedotustilaisuuteen, avoimin ja puhtain mielin. Ajattelin, että pitäähän minunkin löytää ja ymmärtää ne hyvät puolet yhtiöittämisestä, sillä olen kuullut monen ne jo löytäneen. Ihmettelin, miksi minä yrittäjänä en ymmärrä kaupungin suunnitteleman yrityksen hienoutta? Olisiko syy juuri siinä, että olen yrittäjä. Tilaisuuden jälkeen olin entistä vakuuttuneempi siitä. että tuon suunnitelman  toteutuessa, en kehtaisi katsoa veronmaksajia silmiin heidän tullessa vastaani kaupungilla. Minut on vaaleissa valittu vain ja ainoastaan äänestäjien eli veronmaksajien etujen valvojaksi, pyrkimyksenäni toimia oikeudenmukaisesti ja demokratian periaatteiden mukaan. Ei ole veronmaksajien, eikä myöskään kaupungin edun mukaista, että heidän edustajiensa mahdollisuus vaikuttaa veroeurojen käyttöön rajoitetaan tai jopa estetään. On täysin ymmärrettävää, että kaupungilla on toimintoja, jotka saavat tulonsa muualta, kuten esimerkiksi, vesilaitos. Sellaisia toimintoja voidaan ja on jopa suotavaa yhtiöittää, mutta verorahat pitää olla luottamuselinten valvottavissa. Demokratian peruspiirre on, että poliitikot päättävät, byrokratia toteuttaa ja poliitikot valvovat. Toki olen sitoutunut kaupungin talouden tasapainotusohjelmaan ja ymmärrän tarpeen tehdä säästöjä, mutta se ei oikeuta polkemaan demokratiaa.

Lopuksi haluan todeta, että säästötavoite kyseessä olevassa yrityksessä tulisi olemaan niin minimaalinen, etten usko minkään muunkaan organisaation tai yrityksen romuttavan järjestelmänsä vain olettamusten, ei varman tiedon pohjalta. On paljon helpompi ja varmempi tapa hoitaa säästöt. Parannetaan nyt jo  käytössä olevaa tai sitä edellistä organisaatiota, joka on toiminut ja jota on kehitetty .

Onko meidänkin aika kaupungissa ottaa oppia vaikka jääkiekosta. Mitä tapahtuu, kun joukkue ei pärjää? Ei varmasti muuteta organisaatiota, vaan mitä? 

Ps. Vastahan edellinen valtuusto päätti uuden organisaation käyttöönotosta kaupungissa. Onko niin, ettei se toimi? Vai eikö sille ole annettu tarpeeksi aikaa näyttää kykynsä. Ehkä ei ole järkevää korjata virheitä toisilla virheillä, ei ainakaan ennen kuin virheet on todennettu.

On jopa pelottavaa huomata, että postmodernismi on saapunut maahamme, johtaen relativismiin, jossa totuus, järki ja moraali ovat kokonaan suhteellisia.

                                                    Jarkko Wallenius                          

                 kaupungin valtuutettu                                                     valtiotieteen opiskelija